Työ- ja oppimisympäristöt lähestyvät toisiaan

2.3.2016

Oppimisympäristö vs. työympäristö? Vai oppimista tukeva työympäristö?

Oppimistilojen suunnittelijoille ei toivottavasti tule yllätyksenä väitteeni, että oppimis- ja työympäristöjä pitäisi suunnitella ja toteuttaa samojen tarpeiden pohjalta. Alan ulkopuolisten kanssa keskustellessani kuitenkin huomaan, että ajatus on uusi. Usein opetusalalla työskenteleville ja työympäristöjä pohtiville yritysten talous- sekä hr-ihmisille syttyy lamppu, kun aihetta pöyhäistään vähän pintaa syvemmältä. Tämä johtunee siitä, että oppimistilat mielletään edelleen luokkahuoneiksi, ja että oppimisen ja opetuksen ajatellaan tapahtuvat enimmäkseen koulurakennuksissa. Koulu on perinteisesti ollut hyvin erilainen ympäristö työmaailmaan verrattuna. Miten niissä voisi muka toimia samanlaiset ratkaisut, ja onko oppimis- ja työympäristöillä oikeasti yhtäläisyyksiä? Kyllä on, ja muutos on jo käynnissä.  Joku jossain kirjoitti, että ”sisäpipopäät ja sähköpostien paperille tulostajat” työskentelevät jo samoilla työpaikoilla.

Etätyötä tehdään sekä työpaikoilla että oppilaitoksissa yhä enemmän. Kuitenkin ihminen on sosiaalinen ja haluaa tavata työkaverinsa jatkossakin face to face. Usein myös parhaat innovaatiot syntyvät tiimeissä yhdessä pohtien ja ideoiden. Tämän vuoksi työskentelylle, oppimiselle ja toisten kohtaamiselle osoitettuja paikkoja, kuten kouluja ja toimistorakennuksia, tullaan tarvitsemaan senkin jälkeen kun robotit hoitavat rutiinitöitä.

Työtä ja oppimista

Työnteko useimmilla aloilla vaatii jo nyt uuden jatkuvaa oppimista, oivaltamista ja yhdessä oppimista sekä kehittämistä. Näitä taitoja painotetaankin uudessa opetussuunnitelmassa OPS2016:ssa, jonka tulisi näkyä käytännössä peruskouluissa viimeistään ensi vuonna. Oppiminen sekä opetus on muuttumassa kaikilla koulutusasteilla entistä itseohjautuvammaksi, laajempaa osaamista hakevaksi ja monialaisemmaksi.

Koska koulu ja työpaikka voivat sijaita fyysisesti missä tahansa teknologian ansiosta, mahdollisuudet uusien ketterien toiminta- ja tilakäytänteiden käyttöönottoon ovat aivan uudenlaiset. Kuinka hyvin näitä mahdollisuuksia osataan ja pystytään hyödyntämään, on kokemuksemme usein kiinni organisaation kokeilumyönteisestä, tai -kielteisestä, kulttuurista.

Villejäkin visioita ja kokeiluja tehdään korkeallakin tasolla. Esim. Opetusministeriö visioi koulua, joka voi sijaita monessa eri lokaatiossa vaikkapa Espoon uuden metroradan varrella. Ajatus siitä, että koulun tai työpaikan ei tarvitse välttämättä olla sidoksissa yhteen lokaatioon, on hyvin ajankohtainen. Vastaavat Hub-työtilat ovat jo nyt toimivaa arkea monelle pienelle yritykselle. Jotkut isotkin yritykset ovat huomanneet että joustavat tilaratkaisut luovat mahdollisuuksia asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden kohtaamisille, ovat ketteriä ja tuovat säästöjä. Parhaimmillaan Hubeissa tapahtuu aitoa monialaista ristipölytystä.

Siis oikean tyyppisiä tiloja riittävästi, eri käyttötarkoituksiin ja kaikentyyppisille käyttäjille – miten?

Muuntojoustavuus on edelleen hot ja pop, syystäkin – oppimisympäristö ja työympäristö pitää olla nopeasti muokattavissa moneen tarpeeseen helposti. Tilojen hukkakäyttö on iso ongelma. Erityisesti julkisten ja puolijulkisten tilojen hyötykäyttö monialaisesti on mahdollisuus jota voi helposti lisätä mikäli vain aitoa tahtoa siihen löytyy. Mielikuvitustani kutkuttaa jonkun heittämä ajatus zumba-ryhmästä Helsingin Musiikkitalon aulassa silloin kun tilassa ei ole  muuta meneillään.

Käyttäjät ne vasta ovatkin suunnittelun kannalta hankalia, kaikki kun ovat erilaisia ja mielipiteitä löytyy joka lähtöön. Jotkut kaipaavat rauhallisempaa tilaa, toiset taas ovat ulospäinsuuntautuneita aktiivisia verkostoitujia joita ei pieni pöhinä häiritse. Ratkaisujen pitää vastata eri tyyppisten käyttäjien tarpeisiin. Rauhallisia oppimis- ja työtiloja tarvitaan yhtä paljon kuin ryhmätyötä tukevia pienryhmätiloja. Yhteisöllisyyttä ja innovaatiota tukevat ristipölytystilat ovat tärkeitä niin oppimis- kuin työympäristöissäkin.

Yhteissuunnittelulla oikeita ratkaisuja

Mahdollisuus osallistua tilojen suunnitteluun sitouttaa käyttäjiä sekä antaa tietoa suunnittelijoille organisaatioiden ja niiden sidosryhmien todellisista tarpeista. Osallistaminen onkin Tilassa toimintaympäristöjen suunnittelussa aina tiiviisti mukana em. syistä. Tällöin lopputulos on varmemmin toimiva oppimisympäristö, sekä käyttäjät kokevat toimintaympäristön sekä organisaation osaksi omaa reviiriään ja statustaan. ”Säätäminen on halvempaa suunnittelun alkumetreillä kuin toteutusvaiheessa”, onkin  muotoilutiimimme vetäjän Harri Markkulan yksi lempisloganeista.

Käyttäjien sitouttaminen ja kouluttaminen uusiin toimintamalleihin onkin sitten ihan oma lukunsa, joka kannattaa tilamuutoksissa muistaa. Käyttäjät eivät välttämättä näe uusien toimintamallien tuomia hyötyjä, mikäli niitä ei avata ja sitouttaminen muutokseen unohdetaan. Yhteisöllisyyden syntyä ja tuottavaa organisaatiota auttaa aktiivinen osallistaminen, toiminnan fasilitointi ja tietyissä tilanteissa valmennus muutokseen.

Tilamuutos on mahdollisuus kehittää organisaation toimintaa entistä paremmaksi. Joskus myös organisaatiomuutos edellyttää tilojen muuttamista. Tilojen tulisikin olla tiiviisti osana organisaation ydintä, sillä vääränlaiset tilat voivat pahimmillaan estää tuottavan toiminnan – parhaimmillaan ne auttavat organisaation huipputuloksiin.

Muutos on pysyvää, surffataan muutoksen aalloilla!

/Riikka

ps. Tässä esitykseni, jossa Tilassa Oy:n ajatuksia innostavien oppimisympäristöjen luomisesta. Sama esitys pätee hyvin myös työympäristöihin.

pps. Aiheesta kiinnostuneille mielenkiintoinen organisaatiopsykologi Keti Malkosken blogi-postaus työympäristöjen kehittymisestä kohti oppilaitoksia ja vice versa   Flexible workplaces: Lessons learned from educational environments

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInShare on Google+

Osallistavan suunnittelun uutiset suoraan sähköpostiisi!

Asiantuntijamme
pitävät sinut ajan tasalla!
Tilaa
uutiskirjeemme tästä!
Copyright © 2017 Tilassa Oy