Tekeekö OPS2016 kaikista ”kympin oppilaita”?

1.9.2016

Muuttuva maailma haastaa myös koulun ja opetuksen muuttumaan. Vaikka dokumentaristi Michael Moore kehuukin suomalaista opetusjärjestelmää nerokkaaksi ja hyvällä tavalla lapsikeskeiseksi, on meillä silti vielä parantamisen varaa.

Kouluviihtyvyydessä parantamisen varaa

Suomalaisten oppimistulokset ovat kansainvälisesti vertailtuna hyvällä tasolla, mutta yllättävän moni oppilas viihtyy koulussa huonosti. Lähes 40 maan vertailussa Suomi jäi heikoimpien kolmannekseen, kun oppilailta kysyttiin, pitävätkö he koulusta. Esimerkiksi muissa Pohjoismaissa koulusta pidetään selvästi enemmän kuin meillä. (OPH: Koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010)

Tarvitseeko koulussa sitten viihtyä? Ehdottomasti kyllä, sillä oppiminen selvästi kärsii, jos koulutyö on tylsää.

Aktiivisempaa oppimista

Uudessa opetussuunnitelmassa lähdetään ajatuksesta, että ihminen oppii parhaiten olemalla itse aktiivinen. Perinteisen tiedon päähän kaatamisen sijaan oppilaat oppivat itse hakemaan monipuolisesti tietoa, koostamaan sitä sekä oppimaan yhdessä toisiaankin opettaen: Koulu toimii oppivana yhteisönä ja kannustaa kaikkia jäseniään oppimiseen. Oppiva yhteisö kehittyy dialogin avulla. Yhdessä tekeminen ja osallisuuden kokemukset vahvistavat yhteisöä.” (OPS2016)

Koulun tärkeimpänä tehtävänä on antaa eväitä ajatteluun ja oppimiseen. Lapsi oppii arvostamaan paitsi omaa mutta myös toisten kulttuuria, ilmaisemaan itseään ja keskustelemaan muiden kanssa. Hänellä on monipuolinen lukutaito, hän hahmottaa tietoa myös visuaalisesti ja osaa käyttää teknologiaa luovasti ja turvallisesti. Kaikki nämä ovat tulevaisuuden työelämän taitoja.

Pedagogia, teknologia ja tila tukevat toisiaan

Oppijan roolin muuttuessa myös opettajan työ muuttuu. Opettajalla on tärkeä rooli kannustajana ja ohjaajana. Hän auttaa oppilasta ymmärtämään tavoitteet ja löytämään omat vahvuutensa.

Uudenlainen, eri oppiaineita yhdistävä tekeminen vaatii paljon opettajilta ja koululta. Tarvitaan paitsi välineitä, myös opettajien koulutusta. Opettajien digitaitojen pitää olla hyvät ja tukea tarvitaan myös muuhun uudenlaiseen tekemiseen. Lisäksi perinteiset luokkatilat pitäisi myllätä tukemaan paremmin erilaisia oppimistyylejä.

Nykyisiin oppimiskäsityksiin perustuvat oppimisympäristöt eroavat perinteisistä teollisuusyhteiskunnan ajan luokkahuoneista. Pulpettiriveistä siirrytään olohuonemaisiin  oppimisen tiloihin, joissa oppiminen on entistä yhteisöllisempää: Koulun tilaratkaisuilla kalusteineen, varusteineen ja välineineen on mahdollista tukea opetuksen pedagogista kehittämistä ja oppilaiden aktiivista osallistumista.” (OPS2016)

Muuntojoustava ja moneen taipuva oppimisympäristö mahdollistaa moninaiset työskentelytavat: tiedon jakamisen koko ryhmän kesken, ryhmä- ja parityöskentelyn sekä mahdollisuuden itsenäiseen työskentelyyn huomioiden samalla myös oppilaiden yksittäisiä ominaisuuksia ja vahvuuksia. On tärkeää huomioida erilaiset ihmistyypit ja tiedostaa, että on yksittäisiä ja ryhmäkohtaisia eroja. Parhaimmillaan tila ottaa huomioon, tukee ja vahvistaa lapsen ainutlaatuista ja omaa oppimisen tyyliä.

Uusi OPS2016 ei ehkä tee kaikista ”kympin oppilaita”, mutta toivottavasti sen ansiosta meillä kasvaa tasapainoinen ja onnellinen sukupolvi, jolla on myönteinen minäkuva itsestään ja osaamisestaan.

Karin Mäkitalo, Tilassa Oy

Kirjoittaja on luontaista liikkumista tukevien oppimistilojen suunnitteluun erikoistunut sisustusarkkitehti, jonka intohimona on luoda hyvinvointia käyttäjilleen tuottavia tiloja.

 

Teksti julkaistu alunperin Microsoftin Uusi Oppimisen maailma blogissa.

Tweet about this on TwitterShare on FacebookShare on LinkedInShare on Google+

Osallistavan suunnittelun uutiset suoraan sähköpostiisi!

Asiantuntijamme
pitävät sinut ajan tasalla!
Tilaa
uutiskirjeemme tästä!
Copyright © 2017 Tilassa Oy