Kokemuksia yhteisöllisestä työtilasta

Toimintamme Loft Helsingin yhteisöllisissä työtiloissa päättyi helmikuun lopussa. Tilassa muutti takaisin juurilleen Töölöön, kun avasimme työhuoneen osoitteessa Töölönkatu 7.

Loft on tarjonnut meille joustavat tilat kasvuumme, hyvät palvelut ja aktiivisen verkoston. Nyt kuitenkin osittain olosuhteiden pakosta muutto tuli ajankohtaiseksi; ehkä olette huomanneet mediasta että VR on muuttamassa pääkonttorinsa Isoon Pajaan.

Itseohjautuvaan, tiimimäiseen, etätöitä suosivaan ja pilvipalveluja hyödyntävään työtapaamme sopiva kotipesä löytyi onneksi verkostomme kautta Töölönkadulta, ihan vastapäätä aivan ensimmäistä toimistoamme. Palaamme siis kotinurkille. Kuulumme myös Yrittäjien Töölön paikallisyhdistykseen, joten näin tämän kai kuuluikin mennä?

Repussa kokemukset: yhteisöllinen työtila Loft Helsingissä

Työskentely yhteisöllisissä työtiloissa Loft Helsingissä, Ylen Isossa Pajassa, on tuonut meille arvokasta kokemusta uudesta työstä ja sen tilatarpeista. Jotain jäämme kaipaamaan, kun taas itsemääräämisoikeus vaikkapa kahvimerkistä on hyvin tervetullutta. Tässä pohdintaa motorola-hengessä kokemuksistamme Loftilla työskentelystä.

Mikä Loftilla on ollut hyvin ja toimivaa?

• Verkostotapaamiset ovat olleet mukavia, ja uusia, hyviä ja mukavia kontakteja olemme saaneet runsaasti.
• Verkostoituminen työn ohessa on ollut antoisaa. Keskustelut kahvikupposen äärellä ovat olleet piristävän yllätyksellisiä. Loftille oli hakeutunut enimmäkseen ulospäinsuuntautunutta, verkostoitumishakuista porukkaa, joten ideoiden pallotteluun sai aina joltain tukea ja out-of-the box näkökulmia.
• Sähköpöydät ovat ergonomiset, niissä ei pidä säästellä. Motitilatoimistossa puhelukoppeja pitää olla riittävästi. Mahdollisuus vetäytyä omaan koloon keskeltä hälinään pitää olla olemassa.
• Kokolattiamatto toimii oikeasti työtilaa akustoivana elementtinä.
• Monet perusjutut toimivat hyvin: Kahvia riitti, tulostin toimi, neukkarien isot näytöt olivat hyvät, ruokaravintola vieressä piti nälän pois, julkiset liikenneyhteydet toimivat ja wifi lauloi.

Mikä olisi voinut olla paremmin, mikä ei oikein toiminut?

• Verkostoitumistapaamiset ovat olleet mukavia, mutta ainakaan ei vielä niin tuottoisia projektimielessä kuin toivoimme. Verkoston kautta löytyy kyllä yhteyksiä, ideoita ja tekijöitä, mutta on naiivia ajatella että työtilauksia tulisi ilman aktiivista myyntityötä. Sähköisten verkostojen aikakaudella samaan maaliin tähtääviä tekijöitä voi kohdata spontaanisti myös muuten kuin fyysisesti.
• Yhteisten työtapojen muodostamiseen pitää panostaa, ja tämä korostui monitilaympäristössä jossa on useita eri toimijoita. Tilan tarjoajan tulisikin ohjata selkeillä opasteilla missä voi höpöttää vapaasti, missä taas annetaan työrauha. Pahimmillaan keskittyminen hajoaa monta kertaa päivässä ja lopputuloksena ne keskittymistä tai yksityisyyttä vaativat työt sitten tehdään yöllä kotona keittiönpöydän ääressä.
• Parkkeerauksesta muodostui pullonkaula. X kpl sakkojen jälkeen ajatus muutosta ja siihen liittyvistä hässäköinneistä ei tuntunut enää niin kivuliaalta. Töölössäkin on helpompi löytää parkkipaikka kuin Pasilassa.
• Luonnonlaki on, että yhteiset ponnistelut keittiön pitämiseksi siistinä eivät jakaudu koskaan tasaisesti.
• Kahvi olisi voinut olla parempaa.

Mitä kokemuksistamme viemme eteenpäin omaan käytäntöömme?

• Monialaiset toimintaympäristöt ja verkostot auttavat pitämään mielen avoimena ja ajatukset raikkaina. Tilassa työhuoneen ovet tulevat olemaan avoinna organisaatiomme ulkopuolisille tekijöille Mushrooming hengessä aina kun pöytäpaikkoja liikenee. Tervetuloa siis!
• Yhteisten työtapojen ja toimintamallien sopimiseen ja niistä tiedottamiseen kannattaa panostaa jotta tuottavuus, viihtyvyys ja motivaatio säilyvät.
• Puhelin- ja rauhallisten työtilojen tarpeellisuutta ei voi vähätellä. Niitä pitää olla riittävästi.
• Viimeisenä, mutta ei vähäisempänä: panostamme kahvin ja teen laatuun. Parhaimmillaan ne voivat pelastaa päivän.